Kuukauden hiljaisuuden jälkeen olen kyllä päivityksen velkaa. Tavattoman pitkästä postaustauosta huolimatta mitään kovin dramaattista ei ole tapahtunut, mutta kerronpa mitä kaikkea nyt kuuluu.
Viime postaus päättyi kimuranttiin tilanteeseen sukusolujen pakastuksen suhteen. Suunnitelmissani oli mennä heti lokakuun alussa pakastuksesta vastaavan hedelmöitysklinikan lääkärille juttelemaan ongelmastani ja kysyäkseni mahdollisen toisen vaihtoehdon, kivesbiopsian, järkevyydestä. Mutta koska olen sisimmältäni todella pihi, suunnitelma jotenkin tyssäsi siihen, että lääkärikäynti olisi tullut maksamaan vähinään 50 e. Lähetin myös sähköpostia eräälle seksuaalineuvojalle, mutta koska vastausta ei kuulunut, koko pakastusjuttu jäi ihan taka-alalle. Kuivui kasaan. Minulle usein ehdotettu omakohtainen itsetyydytyksen harjoittelukin tuntuu edelleen mahdottoman vastenmieliseltä, etenkin kun aivoni ovat 100% sitä mieltä, että se ei tule onnistumaan, ja kun siihen ei ole pienintäkään mielenkiintoa.
Syys-lokakuun aikana myös yliopiston kolmas vuosi on osoittanut haastavuutensa. Aivan liian löysäksi muodostuneeseen kakkosvuoteen verrattuna tekemistä on nyt aivan hurjasti, eikä aika tahdo mitenkään riittää kaikkeen. Japanin kielen opiskelun ja kymmen- ja taas kymmensivuisten akateemisten artikkelien lukemisten lisäksi nyt on pitänyt myös tosissaan alkaa miettiä maaliskuuhun mennessä kirjoitettavan kandidaatintutkielman aihetta. Sen suhteen olen onneksi saanut edes pienen kipinän: ajattelin jollain tapaa tutkia Japanin trans-ihmisiä ja heidän ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Japanissa on esimerkiksi länsimaisten "transvestiitti"- ja "transsukupuolinen"-kategorioiden lisäksi paljon omaperäisiä trans-kategoroita, kuten ニューハーフ ("New half") ja 男の娘 ("Otoko no ko"), joita voisi olla mielenkiintoista tutkia jotenkin. Alkuperäisenä ideana oli jopa tutkia, miten trans-ihmisiä kuvataan eri animesarjoissa, onko heidän kuvaamisensa muuttunut vuosien aikana, ja mitä trans-ihmisten näyttäminen ja tietynlainen kuvaaminen animessa kertoo yhteiskunnan ja animeteollisuuden asenteista. Tai jotain sensuuntaista. Saattaa kuulostaa ei-vakavastiotettavalta aiheelta, mutta kyllä tämänlaista tutkimusta nykyään tehdään, esim. eräs Cambridgen yliopiston tutkimus tutkii naishahmojen kuvaamista tietyissä anime- ja mangasarjoissa. Ties vaikka tosiaan päätyisin tähän animeaiheeseen. (Jos jollain on joku hyvä idea tähän aihevalintaan liittyen, saa mielellään kertoa!)
Lisäksi olen hakemassa Japaniin yliopistovaihtoon lukuvuodeksi 2014-2015. Myös hakemisprosessi on aiheuttanut paljon stressiä miettimisineen, opintosuunnitelmien laatimisineen ja motivaatiokirjeineen. Onneksi hakuaika päättyy pian, ja sitten vain toivotaan parasta.
Kaikki koulumaailman stressitekijät ovat vaikuttaneet paljon ajatuksiini ja ajankäyttööni. Olen alkanut miettiä, mikä arjessani on tällä hetkellä oikeasti tärkeää. Voisin kamppailla sukupuoliristiriidan kanssa päivästä toiseen ja sen varjolla jättää koulujutut hunningolle, jolloin todennäköisesti joutuisin syöksykierteeseen opinnoissa. Vaihtoehtoisesti voisin keskittyä kouluun, jotta saisin opinnot suoritettua kunnialla. Kuin huomaamatta kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sekä trans-asia että koulujutut aiheuttavat minulle stressiä, joten toinen oli karsittava (ainakin väliaikaisesti) pois mielestä. Tämä ei tuntunut tietoisesti tehdyltä päätökseltä, se vain tapahtui - mieleni ei olisi yksinkertaisesti kestänyt suurta sukupuoliahdistusta ja suurta kouluahdistusta samaan aikaan, joten kuin luonnollisena reaktiona toinen työntyi sivuun. Olen ollut jopa yllättynyt, miten vähän olen miettinyt sukupuoliasioita viime viikkoina. Voisi sanoa, että koulustressiä lukuun ottamatta mieleni on ollut hyvinkin tyyni. Toisaalta tämäntapaisia "kausia" on ollut ennekin, joten lienevätköhän tuntemukset mihinkään oikeasti kadonneet. Toisaalta voi myös miettiä, onko trans-identiteettini sittenkään riittävän pysyvä, jos saan näin "helposti", ilman sen suurempaa ahdistumista, sivuutettua asian elämästäni (ainakin suurimmilta osin) jopa viikoiksi.
Lopetin myös naisena olemisen koulussa jo viikkoja sitten, valitettavasti. Tulin huomanneeksi, että aamulla laittautuminen (ja illalla sen poistaminen) vei liikaa aikaa. Kun nukkumanmenoaikani tuppaavat muutenkin lipsahtamaan hyvin myöhäiseen, en vain jaksanut enää herätä aamulla yli tuntia tavallista aiemmin - tai sitten halusin käyttää sen aamutunnin koulujuttujen tekemiseen. Ulkonäkö ei yksinkertaisesti enää tuntunut niin tärkeältä asialta kouluarjessa, että pystyisin panostamaan siihen opiskelun kustannuksella. Minullahan on selkeä periaate, että laittaudun joko kunnolla tai en ollenkaan. Jos laittaisin esimerkiksi vain pari naistenvaatetta enkä meikkaisi yms., näyttäisin todistetusti aika kummalliselta (varmaan muistatte sen hiljattaisen sovituskoppikuvan). Niinpä olen taas kokonaan "poikamoodissa", lukuun ottamatta hiuspinniä ja korvakoruja, jotka tuovat kuitenkin sopivasti naisellisuutta poikamoodiinkin. Jos aloittaisin hormonit, vähempikin laittautuminen riittäisi, kun naiseus alkaisi todennäköisesti käydä ilmi ulkonäöstä jo muutenkin.
Pääasian koulussa pitäisi kai olla opetuksen imeminen päähän, ja huomasin että naisena ollessa sekin vaikeutui. Vaikka opettajat olivat jo (kai) tottuneet ulkonäkööni, ja kaveritkin olivat asian suhteen erittäin positiivisia, luennoilla oli silti jotenkin todella itsetietoinen olo. Alkoi jotenkin kontrolloida ja tarkkailla omaa käyttäytymistään ja olemistaan niin paljon, että luennoilla harvoin pystyi keskittymään täysipainoisesti opetukseen. En myöskään etukäteen olisi uskonut, että pienet fyysiset häiriötekijät, kuten mm. hiostavien (teko)tissien alituinen kutiaminen ja ripsivärin kirveleminen (epäilen etteivät silmäni tosiaan tykkää mistään ripsarista...), voisivat muodostua niin suureksi rasitteeksi. Nämäkin syyt omalta osaltaan vaikuttivat päätökseeni siirtyä toistaiseksi takaisin poikamoodiin.
Kaikesta huolimatta en ole mitenkään radikaalisti muuttunut - tykkään edelleen lolitasta (vaikka ehdinkin loleilemaan nykyään tosi harvoin) enkä ole poissulkenut prosessin alkamisen mahdollisuutta. Yhteen sanaan tiivistettynä koulu (=yliopisto) vain on vienyt huomioni viime aikoina täysin muihin asioihin. Toinen tiivistävä sana olisi Pokémon - olen pelannut Pokémon X:ää nyt melkein 100 tuntia kahden viikon takaisesta lauantaista lähtien, eikä loppua pelaamiselle näy. Koulu ja Pokémon luonnehtivatkin lähes täydellisesti tämänhetkistä arkeani. Tarkoitus oli myös mennä Messukeskukseen kauneus- ja muotimessuille pari viikkoa sitten, mutta nämä kaksi asiaa pitivät huolen siitä, etten tullut menneeksi, vaikka olin sitä kauan suunnitellut. Harmi, sillä siellä olisi ilmeisesti ollut mahdollista saada jokin ihana pikakampaus...
Tässä kai oleellisimmat kuulumiset. Kuten tekstistä voinee päätellä, minulta ei ehkä ihan lähiaikoina kannata odottaa kovin runsaslukuisia postauksia, mutta toki aina silloin tällöin!
Otsikko muuten on viittaus sekä tekstin sisältöön että erääseen Pokémon-hyökkäykseen ;)
