sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Into a lesbian club we go...

Yksi vaihtoni toiveista oli tutustua mukaviin japanilaisiin ja saada kavereita, satumaisimmassa tapauksessa jopa seurustelukumppani. Ensimmäinen on toteutunut joissain määrin. Jälkimmäinen ei, eikä varmasti toteudukaan, ellen osoita edes pientä aktiivisuutta - asuntolassa istumallahan ei mitään tapahdu. Niinpä otin suunnaksi yhden Shinjukun LGBT-alueen lesbobaareista, vaikken niin baari-/klubi-ihmisiä olekaan.

Lesbobaariin meno oli ollut tarkoituksena jo syksyllä, mutta ajatus oli jotenkin ajan mittaan kuihtunut. Tällä kertaa meno realisoitui kenties etenkin siitä syystä, että mukaani tuli kaveri (minusta on nimittäin jotenkin pelottavaa mennä klubeihin yksin). Suomalainen opiskelukaverini oli nimittäin tutustuttanut minut erääseen japanilaistyttöön, joka innostui suurestikin, kun ehdotin Diamond Cutterin Women Only -tapahtumaa. Mukaan tulivat myös hänen kaksi kaveriaan, jolloin meistä muodostui neljän tytön ryhmä.


Pasela Resortsissa herkkuja syötyämme ja iloisesti muun muassa Suomesta jutusteltuamme suuntasimme kohti Diamond Cutteria. Jännitys alkoi kasvaa - olisikohan minulla mitään mahdollisuutta päästä sisään väärän sukupuolimerkinnän takia? Joku laittoi joskus kommentin, ettei uskoisi minulla olevan hankaluuksia Japanin lesbobaarien sisäänpääsyssä, ja japanilainen kaverini oli jo edellisenä päivänä soittanut paikkaan tiedustellakseen minun (transhenkilön) sisäänpääsystäni. Hän oli kuulemma saanut hieman ympäripyöreän vastauksen, ja vastaanottajapäädyn melukin oli estänyt kunnollista kommunikaatiota, mutta hän oli kuulemma myös saanut käsityksen, että kunhan näyttää naiselta, ongelmaa ei pitäisi olla.

Niinpä askelsimme kohti portsarinaista. Tilanne meni niin, että automaattisesti kaikki ottivat esiin henkilöllisyystodistuksensa (vaikka hetken jo luulin, ettei moista edes välttämättä tarvitsisi näyttää, kun mielestäni hetkeä aiemmin sisään menneetkään eivät olleet näyttäneet). Yksi kerrallaan seurueemme jäsenet pääsivät läpi portsarin seulasta ja siirtyivät odottamaan sisälle. Viimeisenä olin vuorossa minä, ja jännittyneenä ojensin residenssikorttini naiselle. Hän suuntasi taskulamppunsa siihen, vilkaisi minua, oli hetken hiljaa mietteliään näköisenä ja sanoi lopulta: "Odota hetkinen." Paikalle tuli toinen järjestäjäpuolen henkilö, jolle eteisvahtimestari selitti tilanteen. Paikalle tullut henkilö lähti kysymään asiaa ilmeisesti korkeamman puolen taholta, jolloin portieeri, minä ja japanilainen kaverini jäimme ulos kolmestaan. Portsari oli kyllä mukava - hän sanoi, ettei hänellä itsellään olisi mitään sisäänpääsyäni vastaan ja että hänen mielestään näytin ulospäin ihan naiselta. Hän myös kutsui minua oneesaniksi (naiseen viittaava sana). Näistä sanoista olin tietty iloinen. Kaverini sanoi "Daijoubu desu!" ("Kaikki järjestyy!"), mutta pian aiempi henkilö jo palasikin laittaen käsivartensa japanilaisille tyypilliseen tapaan ristin muotoon kiellon merkiksi - sisäänpääsyä ei myönnetä. Kaverini viittilöi sisällä oleville kavereilleen, että meidän pitääkin lähteä.

Tilanteessa tuntui, kuin suuri kuilu olisi jälleen muodostunut minun ja biologisten naisten välille. Tällaiset tilanteet myös herkästi luovat itsetuntoa heikentäviä "susi lampaan vaatteissa" -mielikuvia, vaikkei sellaisiin olisikaan mitään syytä. Yritin vain nollata tilanteen, vaikka pettymys vähän varjosti mieltäni loppuillan. Päädyimme sitten menemään Shibuyaan johonkin tavalliseen klubiin. Siellä kyllä huomasi, miksei kyseessä ole oikea paikka minulle, sillä minua lähestyivät siellä vain muutamat miehet luoden vähän vaivaannuttavia tilanteita.

Saapa nähdä, yllynkö loppuvaihtoni aikana enää menemään muuhun baariin/klubiin. Kumman vähän minulle sopivia (tai sallittuja...) paikkoja Shinjukun Ni-Choomesta eli LGBT-alueelta tuntuukin löytyvän. Suomessahan transnaiset kuulemani mukaan pääsevät mukaan naisille tarkoitettuihin tapahtumiin. Jätin muuten trans-paperilappuni kokonaan Suomeen, koska ajattelin, ettei siitä suomenkielisenä olisi pienintäkään hyötyä Japanissa. Tuskinpa sen näyttäminen tuossa tilanteessa olisikaan auttanut.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Enjoying Kansai area


Heipä hei! Ehtipä taas pitkä aika vierähtää viime kerrasta. Tuli käytyä viikon matkalla Kansain alueella (Osakassa, Kiotossa ja Narassa) ja muutenkin on ollut sen verran tekemistä, etten ole valitettavasti ehtinyt blogeja päivittää. Enää tasan kolme viikkoa vaihtoa jäljellä, joten sitä yrittää nauttia ja puuhata niin paljon kuin pystyy, keksii ja jaksaa. Tässä kuitenkin (pääosin kuvien muodossa) vähän tunnelmia matkaviikolta.

Klaudia, Don Kihooten maskotti ja minä Osakan Shinsekaissa

Myöhemmin maskotti tuupertui. Vai voiko tätä muka istumiseksi kutsua?

Naapurini Totoro. Eikun siis kampaajani Masuda.

Parin päivän päästä menimme perinnekaupunki Naraan.

Syntymäpaikkani (ei oikeasti).
 
Hyvähän se on mennä silittämään taistelevia peuroja.


Ei päivää ilman makeaa.


Matkan aikana olivat myös ekaa kertaa käytössä uudet silmämeikit (vaikka tuttuun tapaan kuvissa ei ripsariani edes lainkaan huomaa). Sensai 38 -ripsarista eivät kosmetiikkakaupan myyjät olleet kuulleetkaan, joten päädyin ostamaan Viséé-ripsivärin. Senkin mainostetaan lähtevän pois pelkällä lämpimällä vedellä (kuten myös tuon ostamani eyelinerin), joten ajattelin sen sopivan paremmin silmilleni - tosin kyllä sekin alkoi viimeistään loppupäivästä vähän kirveltää. Viime päivinä olen myös ollut huomaavinani pientä epätarkkuutta kaukonäössä, mutta tuskinpa ripsari nyt sentään näköä voi heikentää. Suoraan sanottuna tekisi mieli olla ilman mitään silmämeikkiä (niin kuin nyt suuren osan ajasta olen ollutkin), mutta sitten silmäni näyttävät niin tihruilta ja miesmäisiltä...

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Visiting Alice Café & Yokohama

Tämä pikku postaus kuuluisi varmaankin vaihtoblogini puolelle, mutta koska näissä kuvissa ulkonäköni on kuitenkin suht keskeisesti esillä, päätinkin laittaa sen tänne~

Kuun alkupuolella jatkoin Tokion Liisa Ihmemaassa -kahviloiden tutkimista Ginzan versiossa, johon menin Klaudian kanssa. (Tässä vielä vanhat hiukset.)


Sääli, etten päässyt Alice-kahvilaan ylläni lolitaa (olisi sopinut tunnelmaan paremmin), sillä ostamani mekot ehdin jo toimittaa Suomeen.

Kaikki ruoat ovat Liisa Ihmemaassa -teemaisia. Tämä spagetti ei ole visuaalisesti edes näyttävimmästä päästä.

Viime keskiviikkona puolestaan kävin vaihto-oppilaskaverini kanssa Yokohamassa, jonka suurimpia nähtävyyksiä on yksi maailman suurimmista Chinatowneista.


Chinatownin suosituinta ruoka-antia. Sisällä oli keittomaista lientä, joka purskahti eli räjähti helposti ympäriinsä, ellei ollut varovainen.

Emme käyneet tässä ravintolassa - kuva on vain muodon vuoksi.

Maistuva kiinalainen munaleivos

Suurmaailmanpyörän lähistöllä

Muuten tosi antoisan Yokohaman-reissun (johon kuuluivat myös PokéCenter- ja nuudelimuseokäynnit) päätteeksi tuli taas kirvelyn muodossa todettua, kuinka silmäni eivät kestä kunnolla ripsiväriä - kuten eivät kunnolla ripsiliimaakaan (vaikken tällä kertaa irtoripsiä käyttänytkään). Jospa sitä keksisi jonkun meikkaustavan, jolla silmät näyttäisivät kauniilta ilman kumpaakaan, kenties pelkän luomivärin ja ripsien kestovärjäyksen avulla... vaikeaa, mutta kenties mahdollista.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Excellent job at hair salon

Alkuviikosta kiertelin ympäri Shibuyaa, Harajukua ja Ikebukuroa etsien söpöjä ja edullisia kampaamoita. Eilen päädyin lopulta Shibuya 109 -vaatekauppaparatiisin ylimmän kerroksen Excel Colorist -nimiseen luolaan, joka varsin yllättäin osoittautui yhdeksi vertailuni halvimmista. Onhan se upea sanoa, että on käynyt Shibuya 109:ssä kampaajalla!

Heti käynnin alussa sain kuulla mieskampaajalta kysymykseni, jota en olisi koskaan uskonut kuulevani: "Haafu desu ka?" ("Oletko puoliksi japanilainen ("half")?") En meinannut uskoa korviani! Kai puheeni oli sitten kuulostanut sen verran luonnolliselta, ja ehkä ulkonäössänikin oli ollut jotain (???) japanilaista. Joka tapauksessa olin otettu kunniasta!

Hei hei, entinen hiustyyli!

Blogikommenttien ja oman uteliaisuuteni yhteistuloksena olin päättänyt haluavani tasaotsiksen. Olin etsinyt netistä valmiiksi esimerkkikuvan, jota vilautin asiansa osaaville ammattilaisille. Sen sijaan väriä en ollut miettinyt kovin tarkkaan. Olin ajatellut vain jotain tavallista tummanruskeaa, mutta toisaalta se tuntui tylsältä. Kampaajan avatessa värikansion eteeni kyselin, mitkä värit ovat olleet suosituimpia. Sellaiseksi osoittautui esimerkiksi "pinkki", jonka sen pidemmittä mietintöjä päädyinkin ottamaan, kun kampaaja vieläpä sanoi, että sen kanssa ihoni näyttäisi kauniilta. Kyseessä on kuitenkin niin tumma pinkin sävy, että se näyttää lähinnä punertavalta tummanruskealta.


Kampaamo oli miellyttävä kokemus. Silmäänpistävää ja hauskaa oli etenkin kampaajien määrä yhden asiakkaan kimpussa: yksi leikkasi otsatukan, yksi laittoi värin ja yksi hoiti pesut sekä selkähieronnan. Siinä tunsi itsensä aika hemmotelluksi, juomaakin tuotiin vähän väliä (mukillinen jopa vaihtarikaverilleni). Kampaajat (joista suurin osa oli miehiä) myös juttelivat melko paljon ja kyselivät esimerkiksi lempimangoistani, Suomen ruuista ja kampaamohinnoista ja siitä, olenko jo käynyt Tokion Disneylandissa - jonne sanoin meneväni seuraavana päivänä (vaikken loppujen lopuksi mennytkään).


Noin parin tunnin jälkeen - liikkeen jo mentyä kiinni - kampaus oli valmis. Lopussa kampaajat itsekin ihastelivat uutta kampaustani sanomalla, että näytän kuin eri henkilöltä ja että hiukseni näyttävät peruukilta. Tässä se nyt on!


Tykkään kyllä! Ihan aluksi tunnelma oli vähän ristiriitainen (kun ajattelin että otsatukka peittää liikaakin kulmakarvoja), mutta viimeistään tänään kaupungilla kulkiessani ja siellä peilikuviani katsoessani havahduin, miten paljon feminiinisemmältä loppujen lopuksi näytän tällä kampauksella kuin entisellä. Tai no, kyllähän tänään joku samalla ovenavauksella minut ohittanut mies huudahti kuin kummituksen nähneenä, että "Gaijin no okama!" ("Ulkomaalainen transu/homo"!), mikä tuntui tosi kurjalta. Juuri kuin koin ulkonäköni menneen feminiinisempään eli parempaan suuntaan, väärä sukupuoli kuitenkin huomattiin alta aikayksikön. Toivottavasti kyseessä oli poikkeus. Ei kai noilta jättisuuressa kaupungissa voi välttyä. (Alkuviikostakin tosin sain ikävän paljon hihitteleviä katseilta eräältä ihmisryhmältä kadulla. Pistää miettimään, mikä nykyisessä ulkonäössäni sitten mättää - ei kai siinä niin selkeitä maskuliinisia piirteitä pitäisi olla, etenkään jos en puhu mitään...)


Tässä poseeraan vielä alennuksesta ostamani Lodispotto-brändin mekon kanssa~


Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia (hius)haasteita!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Replacement for hormones?

Odotellessani kaveriani satuin eilen sattumalta astumaan Ginzassa erääseen sekalaista tavaraa myyvään taxfree-kauppaan. Hyllyillä näin pieniä pahvilaatikkoja, joiden julkisivussa paistatteli rintava nainen. Hetkonen... ei kai nuo vaan...

Kyllä, nopea arvaukseni osui oikeaan: luontaisvalmisteita, joiden kerrotaan kasvattavan rintoja ja muutenkin lisäävän kehon feminiinisyyttä. Kolmen kuukauden kuuri, 5 tablettia päivässä, muutokset pysyviä (pakkauksen mukaan). Rivien välistä ymmärsi, että tabut oli tarkoitettu biologisille naisille, mutta kyllähän sen tietää, että näin niissä heti mahdollisuuden itselleni. Hormoneita en ole tunnetusti saanut aloitettua, mutta mitäpä jos saisin näistä väliaikaisen tai jopa hormoneja paremman ratkaisun, ajattelin innolla. Niitä nimittäin mainostetaan pakkauksessa täysin turvallisiksi (Thaimaassa tuotetut, mutta saaneet Japanin terveyssäätiön hyväksynnän), eivätkä ne sisällä varsinaisesti hormoneja. Myöhemmin sain selville, että kyseessä on fytoestrogeeni eli kasviestrogeeni, joka ei tosiaankaan kuulosta niin "pelottavalta" kuin hormonikorvaushoidon viralliset hormonit sivuvaikutuksineen. Ja jos niitä myydään Ginzan, Tokion hienostuneimman ökykaupunginosan juhlavassa taxfree-liikkeessä, ei kyseessä ainakaan huijaustuote liene, ei kai?

Avainkysymykseksi muodostui vain se, millainen vaikutus niillä olisi lisääntymiskykyyn. Kysellessäni myöhemmin asiasta kuulin muutamilta tahoilta, että kyllä niistäkin hedelmällisyys todennäköisesti menee - eihän oikotietä onneen voi olla olemassa. Kuitenkin kasvihormonien vaikutuksista on olemassa melko vähän tutkimuksia, ja nekin ilmeisesti usein ristiriitaisia. Jossain mielen sopukassani elättelen siis edelleen toivetta, että ne tuottaisivat minulle edes joitain myönteisiä vaikutuksia (edes vähäistä rintojen kasvua ja ihon pehmenemistä tms.) vaikuttamatta kuitenkaan negatiivisesti lisääntymiskykyyn. Kunpa tietäisin, miten mahdollinen (tai mahdoton) moinen yhtälö on. Pienikin kehon feminisoituminen olisi minulle upea asia, mutta hedelmällisyyden kustannuksella en täällä vaihdossa uskalla kuitenkaan todennäköisesti alkaa leikkiä - sukusoluja kun ei edelleenkään ole saatu pakastettua talteen.

Tällaista tällä kertaa. Todennäköisesti koko juttu kannattaa unohtaa pikimmiten, koska feminisoituminen ilman lisääntymiskyvyn menettämistä kuulostaa järjellisesti ajateltuna liian hyvältä ollakseen totta. Halusinpahan kuitenkin ilmaista innostukseni uuteen löytöön.

***

P.S. Blogini täyttää tänään kolme vuotta! Aika tuntuu menneen nopeasti, mutta toisaalta ensimmäisiä postauksia katsoessa tuntuu, että niistä on jo ikuisuus. En olisi myöskään kolme vuotta sitten osannut mitenkään kuvitella, että blogillani koskaan olisi yli 600 (rekisteröitynyttä) lukijaa. Edelleenkin se tuntuu epätodelliselta. Suurenmoiset kiitokset teille kaikille, niin uusille kuin vanhoille lukijoille, jotka olette pitäneet blogiani edes jollain tapaa mielenkiintoisena ajoittaisista päivitystauoista huolimatta. Aion jatkaa bloggaamista tästedeskin - toivon mukaan entistäkin ahkerammin ja vähintäänkin seuraavat kolme vuotta ;) Myös joitain uudistuksia haikailen blogiini, ettei aivan tylsäksi käy.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Girl with her new dress~


Ostin uudenvuoden alennusmyynneistä Ikebukurosta tällaisen mekon (vaikkei alennus ollut kuin 10%, mutta kuitenkin) ^^' Ihan kiva vai mitä? Kengät (nekin alennuksessa) ostin sellaisesta kaupasta kuin Oriental Traffic, joka myy edullisesti kokoja peräti 26.0 cm:iin asti ollen varmasti monen länsimaisen naisen pelastus Japanissa.

Tällä postauksella ei nyt ole valtavasti sisältöä, mutta halusin vain ilmoittaa olemassaolostani~ En ole viime aikoina tehnyt paljoa mitään ihmeellistä, kun lukukauden lopussa suuri osa ajasta meni koulutöiden parissa (tai ainakin yrittäessä saada niitä tehdyksi). Vaihtoni viimeisellä osuudella, kahden kuukauden kevätlomalla, ehtii kuitenkin tehdä vaikka ja mitä. Olisi esimerkiksi ihana mennä pitkästä aikaa kampaajalle! Haluaisin ainakin värjäyksen (ehkä hieman tummemman ruskeaksi) ja lisäksi jotain pienimuotoista leikkausta - ehkä jopa se hiljattain kommenttiosiossa ehdotettu otsatukka o.o? Ehdotuksia otetaan vastaan!

torstai 22. tammikuuta 2015

Pancake party with Malesian lolita club


Miitistä on jo kuukausi, mutta sitä muistelee edelleen lämmöllä. Kyse on Malesian Lolita Clubin joulupäivänä järjestämästä lolitamiitistä, joka pidettiin Harajukun Mee's Pancakessa. Valtaosa osallistujista oli Malesiasta, mutta meitä oli myös peräti kolme suomalaista (minä, Toni ja Iira) sekä yksi puolalainen (Klaudia).


Puheenaiheet vaihtelivat urheilusta aina Malesian ilmastoon saakka. Pääosin oli oikein kivaa, mutta hetkellisesti tunnelmaa latisti se, kun yksi osallistuja käytti minuun viitatessaan englannin "he"-miespronominia. Mutta vaikea sitä kai ulkopuolisen on kysymättä tietää, olenko nais- vai miesidentiteetin lolita.


Lienee sanomattakin selvää, että hyvää oli ^.^


Vielä muutama selfie tuolta päivältä:


Täältä ostamani Innocent World -mekon ensimmäinen käyttökerta~ Sääli, ettei mekko näy kokonaan missään kuvassa.