perjantai 25. heinäkuuta 2014

Animecon 2014 - All's well that ends well

Viime coneista on ollut vähänlaisesti kirjoitettavaa, mutta parin viikon takaisen Animecon-reissun alku oli niin dramaattinen, että siitä irtoaa sana jos toinenkin.

Animeconia edeltänyt torstai-ilta meni alkuosaltaan hyvin: värjäsin hiukseni ensimmäistä kertaa itse (lähinnä peittääkseni harmaan tyvikasvun ruskealla) ja pakkasin kaikki matkatavarani valmiiksi. Olin nimittäin aikeissa mennä Kuopioon jo torstain ja perjantain välisenä yönä (halvalla) yöbussilla, jolloin ehtisin viettää koko conia edeltävän perjantaipäivän kuopiolaisen kaverini kanssa, jota näen harvoin. Tapani mukaan en kuitenkaan päässyt kotiovesta ulos niin aikaisin kuin olin suunnitellut, ja loppujen lopuksi jouduin juoksemaan täysillä ratikkapysäkille. Ehdinkin kuitenkin juuri ja juuri raitiovaunuun.

Ratikkaan päästyäni koin kuitenkin kauhun hetken: kännykkä ei ollut enää vaaleanpunaisen hupparini taskussa. Aloin penkoa matkatavaroitani paniikissa, mutta kaikki paikat tutkittuani hyväksyin sen karmean seikan, että kännykän oli täytynyt tippua kadulle ravatessani raitiovaunuun. Etsimisessä oli kulunut niin paljon aikaa, että raitiovaunu olikin ehtinyt jo keskustaan. Jäin pois heti seuraavalla mahdollisella pysäkillä lähteäkseni vastakkaiseen suuntaan menevällä raitiovaunulla takaisin kotiin päin tarkistaakseni, olisiko kännykkä vielä kadulla kierittelemässä. Mahdollisuus siihen alkoi tuntua häviävän pieneltä, koska olin melko varma, että joku kulkija olisi napannut sen jo itselleen. Takaisinpäin lähtiessäni jouduin myös tekemään sen valinnan, että missaisin bussin, jolla minun oli tarkoitus mennä Kuopioon. Päätös oli itsestäänselvä - en pystyisi nauttimaan koko Animeconista, jos tietäisin yli 430 e maksaneen kännykän hävinneen. Paluuratikkaa sainkin sitten odotella ikuisuudelta tuntuneet 6-7 minuuttia.

Varsinainen asiani, josta halusin kertoa, tapahtui tuon odottelun loppupuolella. Kaksi ulkomaalaista poikaa/miestä ilmestyi nimittäin yhtäkkiä eteeni ratikkapysäkillä.
(Pahoittelen mahdollisia epätarkkuuksia tai puutteellisuuksia vuorosanoissa. Kännykän katoamisesta johtuneen hieman sekavan mielentilan takia muistini ei tuolloin ollut parhaassa iskussa.)

Mies: "Why are you dressed all pink?"
Minä: "..."
Mies: "You're not even a girl, you're a guy!"
Minä: "I'm going to the tram..." *osoittaen juuri lähestyvää raitiovaunua*
Mies: "I'd kill you if I had a knife". 


Miesten olemus vaikutti alun perinkin vähän uhkaavalta, mutta viimeistään tuon kuultuani pelästyin. Miehet katsoivat minua intensiivisesti ja toinen otti minua kädestä/ranteesta kiinni. Pelkäsin, että nyt voisi oikeasti käydä huonosti. Molemmat kouraisivat rintojani pari kertaa ivallisesti nauraen, mutta pääsin kuin pääsinkin livahtamaan kuin pelastukseksi saapuneeseen ratikkaan.

Satuin tällä kertaa olemaan poikkeuksellisesti ilman meikkiä, koska ajattelin, että meikittä olisi mukavampi nukkua ja että meikkaisin vasta aamulla Kuopion rautatieasemalla. (Muutoin päälläni oli mustat leggingsit, mustat ballerinat, kesän postauksistani tuttu vaalea pitsimekko sekä vaaleanpunainen huppari.) Ehkä juuri meikittömyydestä johtuen miehet tunnistivat biologisen sukupuoleni niin vaivatta. Tilanne nostaa mieleen kysymyksen: voiko läpimenossa tosiaan olla kyse elämästä ja kuolemasta - jopa Suomessa? Oli tuossa miehen viimeisessä lauseessa mukana "huumoria" tai ei, niin tappouhkaukseksi se on luokiteltavissa.

Joka tapauksessa pääsin siis raitiovaunuun, joka prutkutti hitaasti takaisin kotikonnuilleni, missä vainukoiran lailla aloin jäljittää kännykkää. Vähän aikaa tiellä edettyäni ja kännykkää etsittyäni näin muuan miehen nostavan jotain maasta noin 50 metrin päässä. Salamana lähdin juoksemaan miestä kohti, ja siinä se oli miehen kourassa, Samsungini vilkuttamassa merkkivaloaan. Onnekseni mies oli äärettömän ystävällinen ja luovutti juuri poimimansa kännykän minulle heti tilanteeni kerrottuani. Kuka tietää, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi huomannut tuota nostoliikettä. Mies vaikutti niin mukavalta, että olisi saattanut palauttaa kännykän muutenkin selvitettyään sen omistajan, mutta koskaan ei voi olla varma.

Loppujen lopuksi kaikki päättyi siis suhteellisen hyvin. Ostin uuden (yö)bussilipun vuorokautta myöhemmäksi ajankohdaksi, jolloin päädyinkin Kuopioon aikaisin lauantaiaamuna. En ollut arvannut Kuopion rautatieaseman vessassa olevan sininen valo, mutta paremman paikan puutteessa päätin kuitenkin meikata siellä. Hankalan värisestä valosta huolimatta lopputulos oli ihan kelvollinen.


Taaskaan en ottanut conissa juuri kuvia, vain muutaman perinteisen asukuvan. Päälläni oli nyt ensimmäistä kertaa japanilaisesta huutokaupasta voitettu Innocent Worldin Polkadot-mekko, joka osoittautui jopa laadukkaammaksi kuin olin kuvien perusteella luullut. Etenkin nuo pallot ovat ihanaa materiaalia! Asuun hienosti sopivan Sweet-Sweetin päärusetin sain vaatteidenvaihtomiitissä kesäkuun lopussa.


Minä ja ihanan pelottava Meimei. Kuva: Emilia Lahtinen.

Mari-chan, yksi monista mukavista ihmisistä conissa
Yöbussista ja muutenkin liian vähäisestä nukkumisesta johtuen olin conissa ehkä tavallistakin väsyneempi, mutta toivottavasti se ei liian pahasti näkynyt ^^' Niinpä en kuitenkaan jaksanut hirveästi jaksanut keskittyä moniin conin ohjelmiin. Tässäkin conissa - kuten oikeastaan aina aiemminkin - parhaiten mieleen jäivät tapaamiset bloginlukijoiden ja muiden ihanien ihmisten kanssa. Kiitos! Jännittävissä merkeissä alkanut reissu päättyi lopulta hyvin.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Photo exhibition

Kaverini Jenni pyysi minua keväällä kuvattavaksi valokuvaprojektiinsa, jossa hän tutkaili sukupuoleen, ulkonäköön, itsensä kehittämiseen ja identiteettiin liittyviä teemoja. Hänen ja muutaman muun valmistuvan valokuvaajan työt esiteltiin PUSSYCAT-nimisessä näyttelyssä, joka oli nähtävillä Lahdessa toukokuun puolestavälistä kesäkuun alkuun saakka. Minun kuvaamiseni toteutettiin toisen Jennin luona. Alla muutama samassa sessiossa otettu epävirallisempi kuva sekä pari kuvaa näyttelystä.

Kaikista kuvista suuri kiitos Jenni Holmalle!








PS. Tuskin näytän näissä kuvissa läheskään yhtä naiselliselta kuin viime postauksen kuvissa, mutta tässäpä nämä silti. Projektin kannalta keskeistä oli kuvata minua myös "poikamoodissa" (kuvaajan tahdosta ilman paitaa), joten loppuun vielä yksi sellainen kuva. Toivottavasti ette pelästy.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Wonderful makeover


Lydia Toivo (@lydia_toivo) ja Amanda (@amaicecilia) tekivät minulle aivan uskomattoman muodonmuutoksen! Lydia (ylhäällä vasemmalla) loihti minulle vertaansa vailla olevan kampauksen, ja meikistä huolehtinut Amanda (ylhäällä oikealla) sai kasvoni näyttämään käsittämättömän tyttömäisiltä.












Pahoittelut että melkein koko postaus pursuaa naamani kuvia, mutta olen vain niin iloinen tästä lookista ♥!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Joined Instagram!

Nopea ilmoitus! Liityin Instagramiin käyttäjätunnuksella momochuu_no_sekai (koska Momochuu ym. olivat jo varattuja). Instagramin puolella tulee näkymään päivän asuja ja muita pieniä juttuja, joista en välttämättä omaa blogipostausta tee. Seuratkoon ken haluaa c:!

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Helsinki Pride 2014


Kuva: Juhana Honkanen

Lauantaina osallistuin kesäkuun huipennukseen, mahtipontiseen Pride-kulkueeseen, jo kolmatta kertaa. Aikeena oli ollut mennä myös perjantaina Priden Naistenbileisiin (joita minulle täällä blogissakin oli suositeltu), mutta karvaaksi pettymykseksi ja yllätykseksi luin lippujen olevan loppuunmyyty jossain vaiheessa torstai-iltaa. Kemujen missaaminen harmitti karvaasti, koska koin menettäneeni ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua ihmisiin. Yritin kuitenkin kääntää asian positiiviseksi: säästinpähän pääsymaksun verran rahaa ja sain enemmän nukkuma-aikaa, minkä ansiosta olisin todennäköisesti virkeämpi itse kulkueessa.

Kulkueesta tulikin upea: viime vuoden 8000-9000 paraatilaista yli tuplasivat määränsä ennätykselliseen 20 000:een! Näin suurta määrää en osannutkaan arvata, sillä kahdentoista aikoihin torilla tuntui silmämääräisesti olevan jopa viime vuotta vähemmän ihmisiä. Paikalla oli myös pieni mutta söpö lolitajoukkue upeine kyltteineen!

Saija, Katja, minä ja Jenni. (Seuranani myös Riika ja Inka!)

Asuun en tällä kertaa mainittavasti panostanut, vaan laitoin vain päälle jonkin vanhan sievän mekon. Viime Priden tapaan päälle päätyi punaista, joskin eri mekon muodossa. Jos tästä symboliikkaa haetaan, niin Japanissahan punainen on ilon väri, ja Pride jos jokin on ilon juhla! Hiuspidennyksetkin olin aikeissa laittaa, mutta aamun ajanpuutteen vuoksi päätinkin jättää ne pois - enkä oikeastaan jäänyt niitä edes kaipaamaan.



Tänä vuonna paraati kaarsi kahdesta viime vuodesta poiketen päinvastaiseen suuntaan Mannerheimintietä, nimittäin Bulevardille, ja sitä pitkin Sinebrychoffin puistoon. Pidin vähän enemmän viime vuosien reitistä - nyt kulkue tuntui loppupuolella menevän tylsähköjen, hiljaisten kortteleiden läpi, vähän kuin piilossa. Päätepisteen jyrkkärinteinen puisto oli kuitenkin oikein mukava paikka nauttia Pridelle ominaisesta iloisesta tunnelmasta, vaikka vähän ahdasta olikin. Söin puistossa ensimmäistä kertaa intialaista naanleipää, koska se vaikutti olevan ruokalajeista halvinta.

Kuva: Juhana Honkanen


Pääsimme Jennin kanssa "Ei vihapuheelle" -liikkeen kuvaan

En viipynyt puistossa muutamaa tuntia pitempään, sillä samana päivänä oli vuorossa vielä Ilonan järjestämä vaatteidenvaihtomiitti, jonne vein vajaan matkalaukullisen vanhoja lolitamekkojani ja -hameitani. Myin ja vaihdoin miitissä pois kolme mekkoa ja yhden hameen, joista kaikki (erästä minulle liian isoa mekkoa lukuun ottamatta) ovat täällä blogissakin näyttäytyneet. Mutta joskushan hyvästit on heitettävä. Sain sentään muutaman mukavan palasen tuleviin asuihini!

Niin Pridessä kuin miitissä oli mahtavaa nähdä niin paljon vanhoja ja uusia tuttuja (ja toki ne kaikki 20 000 marssijaa!) saman päivän aikana. Tekee hyvää monen työntäyteisen ja melko epäsosiaalisen viikon jälkeen :)

Aamupäivällä kesken laittautumisen otettu kuva

PS. Tasan kolme kuukautta Japani-vaihdon alkuun!

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Desucon 2014



Kesäkuun perinteisiini on kuulunut japanilaisen populaarikulttuurin tapahtuma Desucon jo monen vuoden ajan. Con-innostukseni on tosin viime aikoina ollut laimeanpuoleista (tänäänkin skippasin Hypeconin, jonne oli alun perin tarkoitus mennä), ja Desuconiinkin tuli mentyä enemmän tottumuksen kuin innostuksen yllyttämänä. Tänä vuonna olin myös harvinaisen vähän tullut miettineeksi sitä, millaisissa asuissa kyseisessä tapahtumassa käyskentelisin. Conia edeltävänä viikonloppuna sovitin kaverini brändimekkoa (ja muitakin asusteita), jota hän olisi ystävällisesti lainannut minulle tapahtuman ajaksi, mutta lopulta päädyin kuitenkin käyttämään omia vaatteitani, koska ajatus laina-asussa olemisesta tuntui kuitenkin niin ei-omalta-itseltä. Erään Innocent Worldin JSK-mekon olin kyllä itselleni tilannut, mutta se tupsahti tulliin vasta Desuconin jälkeisenä maanantaina.

PERJANTAI & LAUANTAI

 


Muistatteko tämän mekon kahden vuoden takaa! Joitain päiviä ennen conia aloin muistella, että hei, minullahan oli tällainenkin mekko. En tosiaan ollut käyttänyt sitä kahteen vuoteen, nostalgista. Ajattelin, että saisin sen ympärille ihan sievän, yksinkertaisen ja helpon asukokonaisuuden yhdistämällä sen perus-classic-kenkiini ja valkoiseen rusettipantaan, ja ihan kiva asu siitä tulikin. Hiuksiakin yritin kovasti kiharrella, mutta nepä lössähtivät hetkessä.


Otankohan liikaa kuvia vessassa ^^'...
Perjantain ja lauantain ohjelmasta ei yleisesti ottaen ole paljoa sanottavaa. Surffailin luennosta ja tilasta toiseen ja yritin nauttia con-tunnelmasta. Erityismaininta on annettava lauantain "Otoko no ko" -luennolle, joka käsitteli mangassa ja animessa esiintyviä tytöksi pukeutuvia poikia. Luennon etukäteiskuvauksen perusteella odotin luennolta enimmäkseen perinteisten komediallisten crossdressing-hahmojen (joista en jaksa oikein välittää) käsittelyä, mutta olin erittäin iloisesti yllättynyt, kun luennonpitäjä käytti viitisen minuuttia myös transsukupuolisuutta vakavasti kuvaavasta mangasta kertoilemiseen. Kyseessä oli Hourou Musuko - juuri se samainen manga, jonka transihmisistä tein kandidaatintyöni keväällä. Kovin syvällisesti sarjaan ei perehdytty, ja analyysin muutama osa oli ehkä turhankin mustavalkoinen, mutta joka tapauksessa oli mukavaa, että yleisöä muistutettiin tästä vakavammastakin näkökulmasta.

 SUNNUNTAI

 


Sunnuntain asu oli vähän tällainen kyhäelmä - mustaa ja vaaleanpunaista. Olisin kaivannut asuun lisää vaaleanpunaista, jotta siitä olisi tullut tasapainoisempi, mutta vaaleanpunainen juuri ostettu kukka-headdress oli valitettavasti osoittautunut tyyliltään asuun epäsopivaksi. Näitä Bodylinen teaparty-kenkiä en muuten ollut vielä koskaan käyttänyt, vaikka olin ostanut ne Japanista jo kesällä 2012!


Con-viikonloppu vyöryi eteenpäin hurjaa vauhtia ja pian se olikin jo ohi. Viimeistään nyt tuli opittua, että conin kuvauspisteeseen meneminen on varma tapa saada itseluottamus alas, sillä ne salamavalot tuntuvat kaivavan kasvoistani jokaisen pienimmänkin miesmäisen piirteen esille.

Itse conista tuli vähän sellainen "taas yksi con takana" -fiilis, mutta kuten yleensä, tälläkin kertaa ihmiset olivat minulle conin paras asia. Kaikki juttelemaan, moikkaamaan tahi halaamaan tulleet olivat niin mukavia ja ihania, kiitos teille!

Hienoja cosplay-asuja oli monta, mutta yksi mieleenpainuvimpia oli tämä japanilaisen cossaama Nanba Mutta - Uchuu Kyoudai on nimittäin yksi viime aikojen lempisarjoistani.

torstai 29. toukokuuta 2014

A Summer's Day


Viikko sitten olin kaverini nikdy hyvin luona. Aluksi hän meikkasi minut ammattimaisesti, minkä jälkeen pääsin mukavaan pieneen photoshoottiin kesäisissä maisemissa. Oli oikein kivaa!

Kuvaajan suosikkikuva :)