maanantai 14. huhtikuuta 2014

Some pictures and text

Heipä heii! Tässäpä sekalainen postaus upealla otsikolla varustettuna ;D

"Vakavin" asia ensin. Vähän aikaa sitten kävin vihdoin hedelmöitysklinikan erikoislääkärillä puhumassa sukusolujen pakastusongelmastani. Suunnittelin käyntiä jo viime syksynä, mutta silloin käynti lykkääntyi, koska pidin sen hintaa liian suurena suhteessa sen hyödyllisyyteen. Nyt halu aloittaa prosessi hormoneineen on kuitenkin niin suuri, että haluan käydä kaikki vähänkin hyödyllisiltä tuntuvat keinot läpi. Menin siis erikoislääkärille mukanani paperinpala, jolle olin kirjoittanut listan kysymyksiä muistin tueksi. Olin ehkä salaa odottanut käynniltä jotain ihmeratkaisua ongelmaani, mutta sellaista ei toki tullut.  Aivan turhasta käynnistä ei kuitenkaan ollut kyse: sainpahan ainakin varmistuksen siihen, ettei biopsia ole enää vaihtoehto (lääkäri ei missään nimessä suositellut sitä). Sen sijaan hän suositteli minulle kovasti erästä lantiolääkäri-seksuaaliterapeuttia, jolle olenkin seuraavaksi menossa - harmi vain, että varaamani aika on vasta melkein kuukauden päästä. Kunpa käynti olisi odotuksensa arvoinen!

Sitten kevyempiin aiheisiin eli kuvien pariin. Tässä yksi arkistokuva minusta kuukauden takaa, itse asiassa "prinsessapäivältäni", ennen juhlamekon pukemista. Jotenkin vain pidän tästä kuvasta - etenkin noista silmistäni.


Kerran tulin ottaneeksi myös kuvan herätessäni aamulla. En tiedä kuvittelenko vain, mutta yllätyin positiivisesti, miten tyttömäiseltä näytän ilman meikkiäkin (pahoittelen vain kuvien huonoa laatua).


Tässä puolestaan aivan tuore kuva tältä päivältä! Käväisin kaupungilla yrittämässä shoppailua, mutta petyin kauppojen kevätmallistoihin. Minua miellyttäviä hihallisia, leveähelmaisia ja klassisen kauniita mekkoja ei vain tunnu tulevan myyntiin. Ilma oli kyllä ihanan keväinen, ja minäkin pääsin taas siirtymään pirteän väriseen kevättakkiini.


Loppuviikosta luvassa jotain jännää ;)!
(Korjaus 18.4.: Se siirtyykin ensi viikkoon...)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Hellocon 2014

Heih! Nyt, yli kaksi kuukautta varsinaisen tapahtuman jälkeen, putkahtaa minultakin pienehkö postaus Helloconista (Helsinki Lolita Convention) 2014. Muut ovat kirjoittaneet tapahtumasta paljon tarkemmin kuin itse tässä kirjoitan, joten yksityiskohdista kiinnostuneiden kannattaa lukea vaikkapa pääjärjestäjän postaus conista.

Coniinmenomatka oli siitä erikoinen, että harvoin olen huomannut ihmisten kiinnittävän minuun niin paljon huomiota kadulla - kameroin varustettuja ihmisiä tuntui olevan tuona aamuna liikkeellä poikkeuksellisen paljon. Ehkä intoiluun vaikutti se, että tuolloin Helsinkiin oli satanut juuri valtavan paksu lumikerros, ja kenties talviasuineni sovin lumiseen maisemaan kuvaajia miellyttävällä tavalla.

Viime vuonna debytoinut tapahtuma sai siis jatkoa viime helmikuussa, ja mielelläni olin taas menossa mukana. Pääjärjestäjä Jenni (kuvassa keskellä vieressäni) oli pyytänyt minua mukaan leikkimieliseen brand vs. offbrand -ohjelmaan, mihin olin toki suostunut. Hän ehdotti minua käyttämään blogissanikin useasti näkynyttä talviasua, vaikka itse vähän pohdinkin, mahtaako asussa olla enää paljoakaan esittelemistä, kun lähes identtinen asu oli vilaukselta näkynyt päälläni osana erästä viime vuoden Helloconinkin näytöstä. Ilmeisesti asulla oli kuitenkin jonkinmoista uudelleenkatsomisarvoa, sillä se menestyi leikkimielisessä kisassa paremmin kuin arvasin. Formaatti oli yksinkertainen: brand- ja offbrand-asut oli laitettu pareiksi teemoittain (omani kuului teemaan Talven ihmemaa), ja pukujen kantajien esittäydyttyä lavalla yleisö valitsi kustakin parista voittajan huutoäänestyksellä. Parinani oli Ludmilla (punaisessa mekossa), jonka OTT-asukoordinaatiot ovat aina upeita ja yksityiskohtaisia - niin tälläkin kertaa. Huutoäänestyksemme oli tasainen, ja muistaakseni siitä jouduttiin ottamaan jopa uusinta. Ilman desibelimittaria ei loppujen lopuksikaan saatu selvyyttä siitä, kumpi sai aikaan enemmän mekkalaa, joten kohdallamme päädyttiin tasapeliin. Mielestäni Ludmilla olisi kyllä ansainnut pisteet tästä parista, mutta olihan se mukavaa että minunkin asustani pidettiin. Loppujen lopuksi offbrand-puoli voitti kisailun pistein 3½ - 1½. Kaikki asut olivat kyllä mielestäni upeita!


Kävin myös tapahtuman kuvauspisteessä saadakseni muiston päivän asusta. Kas nyt on niin, että kuvasta ei kuitenkaan tullut kaikkein onnistuneinta otosta - jokin tuossa naamavärkissäni vain mättää. Tämä on kuitenkin lähes ainoa fotografi minusta tuolta päivältä, joten siihen tyydyttäköön. Kuvaajassa ei toki ollut mitään vikaa (päin vastoin!), vaan itse taisin aiheuttaa kuvan huonouden asennollani/ilmeelläni/meikilläni (eikä valaistuskaan ehkä ole paras mahdollinen minulle). Pahoittelut, itsekritiikki pääsi taas valloilleen >.<


Nautin suuresti etenkin tapahtuman huimista muotinäytöksistä, japanilaisista kunniavieraista ja ihmisistä, joiden kanssa juttelin. Kitupiikkimäisen luonteeni mukaisesti en tullut taaskaan ostaneeksi mitään, mikä varmasti johtuu siitäkin, että vain hyvin harvat vaatteet herättävät minussa "pakko saada" -tunteen. Olisipa sellaisia Juliette & Justine -mekkoni kaltaisia yhtä ihania classic-mekkoja enemmänkin.

Hellocon oli jälleen positiivinen kokemus, mutta mitä coneihin yleisesti tulee, niin juuri tällä hetkellä on ehkä vähän sellainen tunne, ettei coneissa käymisen innostus ole yhtä korkealla kuin se on aiemmin ollut. Tänä vuonna jätin Yukiconin ja Desucon Frostbitenkin väliin. Olen käynyt vuosien varrella niin monissa coneissa, että pientä turtumista on ehkä valitettavasti havaittavissa. Luotan kuitenkin, että innostus lähtee taas nousuun - kyllä kesästäkin tuntuisi puuttuvan jotain, jos en menisi Desuconiin ja Traconiin.

(OHO! Tämähän muuten on sadas postaus!)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

First time at DTM!

Hei taas! Nyt on käynyt niin harvinaisesti, että minä kävin yökerhossa. Tuskin uskon sitä itsekään. Jos laskuni pitävät paikkansa, olin viimeisten viiden vuoden aikana käynyt baarissa/yökerhossa tätä ennen 3 kertaa, ja noinakin kertoina olin ajautunut sinne käytännössä vain seuran vanavedessä. Nyt (viime lauantaina) oli kuitenkin kohteena DTM, "Pohjois-Euroopan suurin homobaari ja -nightclub". Pitihän jo ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa, millainen tuo paljon puhuttu paikka on käytännössä.

(Voisi sanoa, että yhtenä syynä menemiseen oli myös [ainainen] yksinäisyys parisuhdemielessä. Tuskin tulen koskaan tapaamaan tyttöystävää kotona istumalla, joten ajattelin nyt kerrankin tehdä jotain "repäisevää" ja uskaltauduin tottumusteni vastaisesti DTM:ään, jota muutamat olivat minulle suositelleet. Paikka on ilmeisesti lesbojenkin suosiossa, joten mistä sitä tietää vaikka siellä tutustuisi johonkin mukavaan ihmiseen.)

Asuksi ei alun perin pitänyt tulla ollenkaan tätä, vaan olin tilannut netistä erään toisen mekon. Se saapuikin sopivasti torstaina, mutta sovittaessani sitä en harmikseni kokenut sen sittenkään sopivan itselleni niin hyvin (leikkaus tuntui korostavan hartioitani vähän ikävällä tavalla). Todennäköisesti uskaltaudun käyttämään sitä kuitenkin joskus myöhemmin, mutta nyt valitsin päälleni tämän vanhan mutta aina yhtä mieluisan mekon.


Seurakseni DTM:ään lupautui ihana Jenni Pupunen, jolla olikin uusi upea vaaleanpunainen mekko käytössä. Hetken luonani rupateltuamme lähdimme kohti DTM:ää, minä ainakin aika jännittyneenä.

 
Keskiyön maissa saavuimme määränpäähän, ja Jenni esitteli minulle koko luolan. Ihan hieno (tosin väenpaljoudessa ahdas) huoneisto diskopalloineen kaikkineen. Pitkän aikaa olin vain hämilläni minulle melko vieraasta tilanteesta, mutta aikamme ihmeteltyämme päädyimme tanssimaan. Tai ainakin yrittämään sitä. Minulla ei nimittäin koskaan ole ollut luontaista taipumusta tanssimiseen, joten omalta osaltani tanssi oli hyvin jäykkää ja väkinäistä. (Voisin kyllä kuvitella tanssivani, jos paikassa soitettaisiin lemppari-j-pop-kappaleitani...) Isohko laukkuni myös oli vähän tiellä tanssiessa, joten mahdollista seuraavaa kertaa varten hankin kyllä kätevämmän laukun. Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin tanssissa jonkinmoiseen vauhtiin - viuhdoin menemään käsillä joka suuntaan - mutta Jenni totesi sen olleen jopa liioittelua... hups :D


Yleensä en tykkää juoda alkoholijuomia, mutta kun nyt kerran yökerhossa ollaan, niin kaipa drinkki kuuluu asiaan. Jenni oli superystävällinen ja tarjosi minulle. En tiennyt yhtään, mitä tilaisin, joten ilmoitin vain Jennille haluavani jonkin naisten suosiman drinkin - ja pian hän kiikutti minulle tällaisen Puuma-nimisen pirtelön. Usein olen nirso vieraiden juomien kanssa, mutta tämän makeankirpeän litkun sain kuitenkin kurlattua kokonaan.


Jenni lähti pois jossain vaiheessa yötä, ja itsekin päädyin suuntaamaan kotiin jo puoli kolmen maissa. DTM-käynti ei onnistunut lisäämään yökerhokiinnostustani: jotenkin vain tunsin olevani ihan väärässä paikassa, kuin kala kuivalla maalla, ja ylikova musiikki teki oloni vain levottomaksi. Kaikki olivat niin tiiviisti omissa seurueissaan tai vaihtoehtoisesti tanssin lumoissa, että uusiin ihmisiin tutustuminenkin tuntui vaikealta. En sitten tiedä, pitäisikö yökerhosta nauttiakseen olla kunnolla humalassa (tuon drinkin avulla en varmasti ollut ollenkaan), mutta ajatus humalassaolosta ei edes varsinaisesti kiehdo.

Kaikesta huolimatta kokemus oli mielenkiintoinen, ja ei se kuitenkaan mahdotonta ole, että kävisin paikassa joskus uudestaankin.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hollywood Princess!

Kuvaaja: Laura Oja

Tervehdys Hollywoodista!

... siis Hollywood-teemaisilta sitseiltä (=akateeminen pöytäjuhla), joille ihana Serina pyysi minua seurakseen. Perusidealtaan sitsit eivät niin innosta minua (en oikein välitä alkoholista ja juomalauluista), mutta innostuin lukiessani teemakuvausta, jonka mukaan "näistä juhlista ei kimallusta puutu" ja "tänä yönä kaikki on mahdollista" - tiesin, että nyt olisi upea tilaisuus käyttää vaaleanpunaista timanttikoristeista juhlamekkoani. Olin ostanut sen eBaystä vuoden 2012 loppupuolella (postikuluineen vain noin 70 eurolla!), mutta vielä en ollut päässyt käyttämään sitä kertaakaan. Juhlaan kehotettiin pukeutumaan joksikin filmitähdeksi tai elokuvahahmoksi, mutta en keksinyt itselleni ketään tarkkaa esikuvaa... samapa tuo! Kysyttäessä voisin sanoa olevani vaikka Tuhkimo!

Lähes kaikki asuun tarvittava minulla oli jo ennestään. Ainoastaan laukkua jouduin metsästämään vielä pari päivää ennen tilaisuutta, ja Haloselta löytyikin melko vaivattomasti tuollainen ihana ruusulaukku. Ostettuani HerStylerin suoristajan olin saanut kaupanpäällisenä viisi ilmaista kampauskertaa, joista nyt pääsin hyödyntämään ensimmäisen - ja se todella kannatti. Kampaaja kiinnitti pidennykset hiuksiini luonnollisemman näköisesti kuin itse olen koskaan osannut ja kiharsi hiukseni kauniille kiharoille. Täytyy myöntää, että kun kaikki oli valmista, tunsin itseni kauniimmaksi kuin pitkään aikaan.


Sitseille mennessäni kuulin kuitenkin harvinaisen selkeästi, kuinka kadulla metrin päästä ohitseni kulkenut tyttö sanoi kaverilleen, että "se on mies", mistä tuli vähän alakuloinen fiilis. En antanut sen kuitenkaan lannistaa, ja sitseillä tunnelma parani nopeasti. En tuntenut Serinan lisäksi ketään entuudestaan, mutta ne muutamat ihmiset, joiden kanssa tulin puhuneeksi, vaikuttivat oikein mukavilta. Eräät vieraat tulivat juttelemaan meille luullen Serinaa puolalaiseksi ja minua espanjalaiseksi!

Serina ja minä
Selfie juhlapaikan vessassa

Kaikkiaan sitseistä jäi tosi hyvä maku, niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin - alkuruokana tarjoiltiin tapaksia, pääruokana hampurilainen kasvispihvillä sekä jälkiruoaksi juustokakkua. Seuraavat tämän tyyppiset juhlat taitavat olla jo ensi kuussa, kun oma ainejärjestöni järjestää taas vuosijuhlat. Jos päätän osallistua, lienee taas aika kaivaa samainen ihana mekko kaapista ;)

 (Tulipa hassun näköinen kuoppa kyynärpäähän!)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Prettied up?

Hei! Kävin tänään ammattimeikkaajalla etsimässä naisellisten piirteiden luomisen taitoa. Meikkaaja oli tosi kiva. Kun olin sanonut, että olen transsukupuolinen ja haluaisin oppia tekemään yhä enemmän naisellisuutta korostavan meikin, hän totesi, että "tehdään susta kunnon leidi"! Ensin oli vuorossa kulmien ja ripsien kestovärjäys (jes, pitkästä aikaa!), ja sen jälkeen siirryttiin päivämeikkiin. Tällainen siitä sitten tuli.


Ripsistäni meikkaaja oli aivan haltioissaan ja kehui niitä hirmu pitkiksi, mikä oli ihana kuulla - kivaa että kasvoissani on edes jotain tosi naisellista. Juhlavaksi silmämeikiksi hän suositteli minulle ja raskasluomisille silmilleni ehodottomasti smokey eye -silmämeikkiä, jota en ollutkaan tullut aiemmin ajatelleeksi. Nyt päädyttiin kuitenkin tekemään vaaleanruskea perussilmämeikki. Huuliin sipaistiin kevyt huulikiilto, mutta jatkossa hän suositteli kuiville huulilleni huulirasvaa pehmeyttämään niitä. Sängen peittämiseen hänellä ei ollut mitään erityisiä kikkoja, mutta arveli tarpeeksi laadukkaiden tuotteiden hoitavan asian. 
Kuten näkyy, meikistä tuli hyvin luonnollinen. Lopputulos on ihan miellyttävä, vaikka jollain tapaa sitä kaipaisi naamaansa vähän vieläkin enemmän naisellisuutta. Ehkäpä se vain on niin, että seuraavan naisellisuusasteen saavuttaisi sitten vasta hormoneilla.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Momolife now


Hei kaikk'! Pitkään aikaan en ole postannut mitään kovin tekstipitoista, joten ajattelin tähän väliin kertoilla vähän kuulumisiani erinäisiin asioihin liittyen.

Transsukupuolisuusdiagnoosin saamisesta on jo 5½ kuukautta, melkein puoli vuotta. Aika on kulunut todella nopeasti, mutta hormonipaketit ovat edelleen avaamattomina kaapissa. Iankaikkisiin hormonien alottamiseen liittyviin ongelmiini ei edelleenkään ole löytynyt tyydyttäviä ratkaisuja - negatiiviset puolet ovat edelleen liian kitkeriä nieltäviksi. Luotan vain siihen, että ajan kuluminen selkeyttää suuntani itsestään. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaisi vähän siltä, että en aloittaisi prosessia ennen kuin olisi aivan pakko, eli tilanteessa, jossa muuta vaihtoehtoa ei enää olisi.

Hiukset ovat kasvaneet mukavasti. Aloitin kolmannen biotiinikuurin pari viikkoa sitten, jotta kasvuun tulisi taas vähän vauhtia. Noin sentin kuukaudessa nämä tuntuvat kasvavan, eikä biotiini kasvua kyllä kovin paljoa lisää. Joidenkin mielestä lyhyempi pituus sopisi minulle paremmin, mutta haaveenani ovat silti pitkät hiukset. Uskon, että niistä saisi kuitenkin tehtyä minulle sopivia kampauksia.

En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta laserkarvanpoistolla ylähuulen ja leuan alueelta ei ole ollut paljoakaan vaikutusta tähän mennessä. Laskeskelin, että ennen lähtöäni Japaniin vaihtoon ehdin käydä laserissa enää vain noin kolme kertaa, jolloin olisin käynyt siinä yhteensä kuudesti (laser-käyntien välissä tulee nimittäin olla aina vähintään kuusi viikkoa, ja kesällä toimenpiteitä ei voi tehdä rusketuksen takia). Hyvä lopputulos vaatii yleensä yli 10 kertaa. Olen kuullut monissa kuvissani havaittaneen pientä sängen varjoa meikin alta (vaikka olenkin sheivannut), ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin tottahan se on - jopa tämän postauksen alemmassa kuvassa sängen voi vähänlaisesti nähdä. Niinpä ostin Make Up Storelta hyvin runsaspigmenttisen peitevärin, joka vaikuttaa peittävän sängen varjoa hieman entistä paremmin, mutta ei sekään valitettavasti ihan 100%:sti.

Samaa tahtia lasereiden kanssa käyskentelen myös ääniterapeutilla. Terapeutti totesi, ettei koulutuksen puutteesta johtuen välttämättä tunne parhaita metodeja transihmisten ääniharjoitteluun, mutta ihan kelpo sessioita nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet. Tavoitteena olisi saada tänne blogiinkin mahdollisimman pian ääninäytteitä, jotka kuulostaisivat vaikkapa ainakin 80%:sti naisen ääneltä. Nyt vain pitäisi joka päivä jaksaa harjoitella vähintään 5-15 min.

Arjessa olen ollut naisen näköisenä vaihtelevasti. Viime vuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa olin hieman alakuloinen ja välillä melkein luovuttanutkin ulkonäköni suhteen, ja tuntui, etten ilman hormoneja voisi enää kovinkaan helposti tulla pidetyksi naisena - varsinkaan, kun pikku hiljaa vanhenen ja piirteeni menevät luonnonlakien mukaisesti ehkä vieläkin miehekkäämpään suuntaan. Helmikuun aikana olen kuitenkin saanut taas hyvin lisää itseluottamusta, ja viime aikoina olen ollut entistä enemmän arkena ulkoisestikin naisen näköisenä - lukuun ottamatta käyntejä yliopistolla, jossa olen auttamattomasti ajautunut niin pahaan poikamoodikierteeseen, ettei siitä helposti pois pääse. Pikku hiljaa alan harjoitella myös naisääntäni tositilanteissa, kuten kaupan kassalla asioidessa. On muuten yllättävän vaikeaa saada suusta ulos oikeanlainen ääni, kun sanoo jonkin yksittäisen lyhyen sanan, kuten "moi" tai "kiitos". Pitempi lausahdus tuntuu jollain tapaa helpommalta, koska pitemmän puheen aikana äänen saa jossain määrin korjattua ja viritettyä oikeanlaiseksi.

Toisin kuin tuossa syksyllä, nyt ei pitkiin aikoihin ole ollut perheen kanssa nihkeitä tilanteita. Johtunee tietty siitä, ettei transprosessijutuista ole puhuttu varmaan viiteen kuukauteen. Välillä äidiltä vain tulee toive hiuksien lyhentämisestä, mutta ei kovinkaan tiukkaan sävyyn.

Lopuksi mainitsen, että transasioihin liittyvää kandidaatintutkielmaakin on kirjoiteltu. Lopulliseksi aiheekseni muodostui Hourou Musuko -mangan (engl. Wandering Son) transihmisten representaatio, eli tutkailen, miten manga heijastelee tosielämän transihmisten elämää ja ongelmia Japanissa. Reilut kaksi viikkoa on vielä aikaa kirjoittaa, ja vaaditun merkki- ja sivumäärän suhteen vaikuttaisin olevan aika loppusuoralla. Mielestäni laatu ei kuitenkaan todellakaan päätä huimaa, joten todennäköisesti en tule laittamaan raapustustani näkyviin tänne blogiin ^^'.

Hyvää viikonloppua, lukijat!


torstai 30. tammikuuta 2014

Bought some useful thingies!

Heipä taas!

Vihaan pakkasta, joten oli aivan pakko käydä ostamassa talvitakki Vero Modasta. Tähänastiset talvitakkini (lolitatalvitakkia lukuun ottamatta) olivat aina olleet "poikamoodia", mutta tulipa sekin kirous vihdoin rikottua. Syntyi aika ruskea-musta asukokonaisuus, mutta toivon mukaan ruskea sopii minulle. Ei tämä ihan lempitakkini ole, mutta koska tarvitsin kylmään sopivan takin heti ilman odottelua, piti tyytyä Suomen valikoimiin. Innostuin shoppaamaan vähän muutakin: kuvien kengät (New Yorker) ja leggingsit (Gina Tricot) ovat myös samana päivänä ostettuja.


Lisäksi ostin tällaisen HerStylerin suoristajan. Yllä olevissa kuvissa näkyy vielä vähän rippeitä kiharoista, joita myyjä teki sillä hiuksiini. Alun perin ne olivat niin upeat että sinetöivät ostopäätökseni. Vielä on kyllä paljon opettelemista, ennen kuin saan itse tehtyä yhtä näyttäviä kiharoita. Kaupanpäällisenä sain 5 ilmaista HerStyler-kampauskäyntiä, ja suunnittelenkin jo innolla, milloin käytän ne!


Ja tänään saapuivat nämä!


Heti näitä kokeiltuani tajusin, miten paljon paremmat nämä ovatkaan vanhoihin tisseihini verrattuna. Toisin kuin vanhat, nämä tuntuvat aidoilta, painavat aitojen verran ja ovat aidomman muotoiset. Mahtavaa, etteivät nämä hiosta ja kutita vaan tuntuvat mukavilta ja vaikuttavat jopa mukautuvan ruumiinlämpöön. Olin aluksi vähän skeptinen näiden pysymisestä paikallaan, mutta kumman hyvin ne kaarituellisilla liiveillä tuntuvat pysyvän, vaikkakin yläosaan saattaa jäädä pieni rako. Tietty omat luonnolliset tissit olisivat suotavammat, mutta nykyisessä tilanteessani pitää vain tyytyä korvikkeisiin. Alla pari vertailukuvaa vanhoista ja uusista.

Vanhat tissit (= kolme paria silikonirintsikoita päällekkäin) vs. uudet tissit

Fanplusfriendin classic lolita -mekkoa vielä odottelen postista, jostain syystä se nyt antaa odotuttaa itseään...

Osallistuin muuten hiljattain Pokerlistingin haastatteluun, jossa kyseltiin mielipidettä HLBT-pokeriturnauksista. Kiinnostuneet voivat lukea koko artikkelin tästä.

Nyt ei muuta, mutta palailen piakkoin! Kunhan ehdin, tarkoitus olisi myös kirjoittaa vähän pidempi teksti nykyisistä mietteistäni trans-asiaan liittyen.

Viikko sitten tuli taas ikää lisää... tämän ihanan kortin sain Ennulta <3