sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Visiting Alice Café & Yokohama

Tämä pikku postaus kuuluisi varmaankin vaihtoblogini puolelle, mutta koska näissä kuvissa ulkonäköni on kuitenkin suht keskeisesti esillä, päätinkin laittaa sen tänne~

Kuun alkupuolella jatkoin Tokion Liisa Ihmemaassa -kahviloiden tutkimista Ginzan versiossa, johon menin Klaudian kanssa. (Tässä vielä vanhat hiukset.)


Sääli, etten päässyt Alice-kahvilaan ylläni lolitaa (olisi sopinut tunnelmaan paremmin), sillä ostamani mekot ehdin jo toimittaa Suomeen.

Kaikki ruoat ovat Liisa Ihmemaassa -teemaisia. Tämä spagetti ei ole visuaalisesti edes näyttävimmästä päästä.

Viime keskiviikkona puolestaan kävin vaihto-oppilaskaverini kanssa Yokohamassa, jonka suurimpia nähtävyyksiä on yksi maailman suurimmista Chinatowneista.


Chinatownin suosituinta ruoka-antia. Sisällä oli keittomaista lientä, joka purskahti eli räjähti helposti ympäriinsä, ellei ollut varovainen.

Emme käyneet tässä ravintolassa - kuva on vain muodon vuoksi.

Maistuva kiinalainen munaleivos

Suurmaailmanpyörän lähistöllä

Muuten tosi antoisan Yokohaman-reissun (johon kuuluivat myös PokéCenter- ja nuudelimuseokäynnit) päätteeksi tuli taas kirvelyn muodossa todettua, kuinka silmäni eivät kestä kunnolla ripsiväriä - kuten eivät kunnolla ripsiliimaakaan (vaikken tällä kertaa irtoripsiä käyttänytkään). Jospa sitä keksisi jonkun meikkaustavan, jolla silmät näyttäisivät kauniilta ilman kumpaakaan, kenties pelkän luomivärin ja ripsien kestovärjäyksen avulla... vaikeaa, mutta kenties mahdollista.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Excellent job at hair salon

Alkuviikosta kiertelin ympäri Shibuyaa, Harajukua ja Ikebukuroa etsien söpöjä ja edullisia kampaamoita. Eilen päädyin lopulta Shibuya 109 -vaatekauppaparatiisin ylimmän kerroksen Excel Colorist -nimiseen luolaan, joka varsin yllättäin osoittautui yhdeksi vertailuni halvimmista. Onhan se upea sanoa, että on käynyt Shibuya 109:ssä kampaajalla!

Heti käynnin alussa sain kuulla mieskampaajalta kysymykseni, jota en olisi koskaan uskonut kuulevani: "Haafu desu ka?" ("Oletko puoliksi japanilainen ("half")?") En meinannut uskoa korviani! Kai puheeni oli sitten kuulostanut sen verran luonnolliselta, ja ehkä ulkonäössänikin oli ollut jotain (???) japanilaista. Joka tapauksessa olin otettu kunniasta!

Hei hei, entinen hiustyyli!

Blogikommenttien ja oman uteliaisuuteni yhteistuloksena olin päättänyt haluavani tasaotsiksen. Olin etsinyt netistä valmiiksi esimerkkikuvan, jota vilautin asiansa osaaville ammattilaisille. Sen sijaan väriä en ollut miettinyt kovin tarkkaan. Olin ajatellut vain jotain tavallista tummanruskeaa, mutta toisaalta se tuntui tylsältä. Kampaajan avatessa värikansion eteeni kyselin, mitkä värit ovat olleet suosituimpia. Sellaiseksi osoittautui esimerkiksi "pinkki", jonka sen pidemmittä mietintöjä päädyinkin ottamaan, kun kampaaja vieläpä sanoi, että sen kanssa ihoni näyttäisi kauniilta. Kyseessä on kuitenkin niin tumma pinkin sävy, että se näyttää lähinnä punertavalta tummanruskealta.


Kampaamo oli miellyttävä kokemus. Silmäänpistävää ja hauskaa oli etenkin kampaajien määrä yhden asiakkaan kimpussa: yksi leikkasi otsatukan, yksi laittoi värin ja yksi hoiti pesut sekä selkähieronnan. Siinä tunsi itsensä aika hemmotelluksi, juomaakin tuotiin vähän väliä (mukillinen jopa vaihtarikaverilleni). Kampaajat (joista suurin osa oli miehiä) myös juttelivat melko paljon ja kyselivät esimerkiksi lempimangoistani, Suomen ruuista ja kampaamohinnoista ja siitä, olenko jo käynyt Tokion Disneylandissa - jonne sanoin meneväni seuraavana päivänä (vaikken loppujen lopuksi mennytkään).


Noin parin tunnin jälkeen - liikkeen jo mentyä kiinni - kampaus oli valmis. Lopussa kampaajat itsekin ihastelivat uutta kampaustani sanomalla, että näytän kuin eri henkilöltä ja että hiukseni näyttävät peruukilta. Tässä se nyt on!


Tykkään kyllä! Ihan aluksi tunnelma oli vähän ristiriitainen (kun ajattelin että otsatukka peittää liikaakin kulmakarvoja), mutta viimeistään tänään kaupungilla kulkiessani ja siellä peilikuviani katsoessani havahduin, miten paljon feminiinisemmältä loppujen lopuksi näytän tällä kampauksella kuin entisellä. Tai no, kyllähän tänään joku samalla ovenavauksella minut ohittanut mies huudahti kuin kummituksen nähneenä, että "Gaijin no okama!" ("Ulkomaalainen transu/homo"!), mikä tuntui tosi kurjalta. Juuri kuin koin ulkonäköni menneen feminiinisempään eli parempaan suuntaan, väärä sukupuoli kuitenkin huomattiin alta aikayksikön. Toivottavasti kyseessä oli poikkeus. Ei kai noilta jättisuuressa kaupungissa voi välttyä. (Alkuviikostakin tosin sain ikävän paljon hihitteleviä katseilta eräältä ihmisryhmältä kadulla. Pistää miettimään, mikä nykyisessä ulkonäössäni sitten mättää - ei kai siinä niin selkeitä maskuliinisia piirteitä pitäisi olla, etenkään jos en puhu mitään...)


Tässä poseeraan vielä alennuksesta ostamani Lodispotto-brändin mekon kanssa~


Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia (hius)haasteita!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Replacement for hormones?

Odotellessani kaveriani satuin eilen sattumalta astumaan Ginzassa erääseen sekalaista tavaraa myyvään taxfree-kauppaan. Hyllyillä näin pieniä pahvilaatikkoja, joiden julkisivussa paistatteli rintava nainen. Hetkonen... ei kai nuo vaan...

Kyllä, nopea arvaukseni osui oikeaan: luontaisvalmisteita, joiden kerrotaan kasvattavan rintoja ja muutenkin lisäävän kehon feminiinisyyttä. Kolmen kuukauden kuuri, 5 tablettia päivässä, muutokset pysyviä (pakkauksen mukaan). Rivien välistä ymmärsi, että tabut oli tarkoitettu biologisille naisille, mutta kyllähän sen tietää, että näin niissä heti mahdollisuuden itselleni. Hormoneita en ole tunnetusti saanut aloitettua, mutta mitäpä jos saisin näistä väliaikaisen tai jopa hormoneja paremman ratkaisun, ajattelin innolla. Niitä nimittäin mainostetaan pakkauksessa täysin turvallisiksi (Thaimaassa tuotetut, mutta saaneet Japanin terveyssäätiön hyväksynnän), eivätkä ne sisällä varsinaisesti hormoneja. Myöhemmin sain selville, että kyseessä on fytoestrogeeni eli kasviestrogeeni, joka ei tosiaankaan kuulosta niin "pelottavalta" kuin hormonikorvaushoidon viralliset hormonit sivuvaikutuksineen. Ja jos niitä myydään Ginzan, Tokion hienostuneimman ökykaupunginosan juhlavassa taxfree-liikkeessä, ei kyseessä ainakaan huijaustuote liene, ei kai?

Avainkysymykseksi muodostui vain se, millainen vaikutus niillä olisi lisääntymiskykyyn. Kysellessäni myöhemmin asiasta kuulin muutamilta tahoilta, että kyllä niistäkin hedelmällisyys todennäköisesti menee - eihän oikotietä onneen voi olla olemassa. Kuitenkin kasvihormonien vaikutuksista on olemassa melko vähän tutkimuksia, ja nekin ilmeisesti usein ristiriitaisia. Jossain mielen sopukassani elättelen siis edelleen toivetta, että ne tuottaisivat minulle edes joitain myönteisiä vaikutuksia (edes vähäistä rintojen kasvua ja ihon pehmenemistä tms.) vaikuttamatta kuitenkaan negatiivisesti lisääntymiskykyyn. Kunpa tietäisin, miten mahdollinen (tai mahdoton) moinen yhtälö on. Pienikin kehon feminisoituminen olisi minulle upea asia, mutta hedelmällisyyden kustannuksella en täällä vaihdossa uskalla kuitenkaan todennäköisesti alkaa leikkiä - sukusoluja kun ei edelleenkään ole saatu pakastettua talteen.

Tällaista tällä kertaa. Todennäköisesti koko juttu kannattaa unohtaa pikimmiten, koska feminisoituminen ilman lisääntymiskyvyn menettämistä kuulostaa järjellisesti ajateltuna liian hyvältä ollakseen totta. Halusinpahan kuitenkin ilmaista innostukseni uuteen löytöön.

***

P.S. Blogini täyttää tänään kolme vuotta! Aika tuntuu menneen nopeasti, mutta toisaalta ensimmäisiä postauksia katsoessa tuntuu, että niistä on jo ikuisuus. En olisi myöskään kolme vuotta sitten osannut mitenkään kuvitella, että blogillani koskaan olisi yli 600 (rekisteröitynyttä) lukijaa. Edelleenkin se tuntuu epätodelliselta. Suurenmoiset kiitokset teille kaikille, niin uusille kuin vanhoille lukijoille, jotka olette pitäneet blogiani edes jollain tapaa mielenkiintoisena ajoittaisista päivitystauoista huolimatta. Aion jatkaa bloggaamista tästedeskin - toivon mukaan entistäkin ahkerammin ja vähintäänkin seuraavat kolme vuotta ;) Myös joitain uudistuksia haikailen blogiini, ettei aivan tylsäksi käy.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Girl with her new dress~


Ostin uudenvuoden alennusmyynneistä Ikebukurosta tällaisen mekon (vaikkei alennus ollut kuin 10%, mutta kuitenkin) ^^' Ihan kiva vai mitä? Kengät (nekin alennuksessa) ostin sellaisesta kaupasta kuin Oriental Traffic, joka myy edullisesti kokoja peräti 26.0 cm:iin asti ollen varmasti monen länsimaisen naisen pelastus Japanissa.

Tällä postauksella ei nyt ole valtavasti sisältöä, mutta halusin vain ilmoittaa olemassaolostani~ En ole viime aikoina tehnyt paljoa mitään ihmeellistä, kun lukukauden lopussa suuri osa ajasta meni koulutöiden parissa (tai ainakin yrittäessä saada niitä tehdyksi). Vaihtoni viimeisellä osuudella, kahden kuukauden kevätlomalla, ehtii kuitenkin tehdä vaikka ja mitä. Olisi esimerkiksi ihana mennä pitkästä aikaa kampaajalle! Haluaisin ainakin värjäyksen (ehkä hieman tummemman ruskeaksi) ja lisäksi jotain pienimuotoista leikkausta - ehkä jopa se hiljattain kommenttiosiossa ehdotettu otsatukka o.o? Ehdotuksia otetaan vastaan!

torstai 22. tammikuuta 2015

Pancake party with Malesian lolita club


Miitistä on jo kuukausi, mutta sitä muistelee edelleen lämmöllä. Kyse on Malesian Lolita Clubin joulupäivänä järjestämästä lolitamiitistä, joka pidettiin Harajukun Mee's Pancakessa. Valtaosa osallistujista oli Malesiasta, mutta meitä oli myös peräti kolme suomalaista (minä, Toni ja Iira) sekä yksi puolalainen (Klaudia).


Puheenaiheet vaihtelivat urheilusta aina Malesian ilmastoon saakka. Pääosin oli oikein kivaa, mutta hetkellisesti tunnelmaa latisti se, kun yksi osallistuja käytti minuun viitatessaan englannin "he"-miespronominia. Mutta vaikea sitä kai ulkopuolisen on kysymättä tietää, olenko nais- vai miesidentiteetin lolita.


Lienee sanomattakin selvää, että hyvää oli ^.^


Vielä muutama selfie tuolta päivältä:


Täältä ostamani Innocent World -mekon ensimmäinen käyttökerta~ Sääli, ettei mekko näy kokonaan missään kuvassa.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Interesting lolita interview

Joulupäivänä Harajukussa pidetyssä lolitamiitissä (josta on tulossa omakin pikku postaus myöhemmin) satuin törmäämään puolalaiseen lolitaan, Klaudiaan, joka tekee perusteellista PhD-tason tutkimusta legendaarisesta Harajukun kaupunginosasta. Projektissaan hän haastattelee useita Harajukuun jollain tapaa liittyviä ihmisiä ja kyselee heiltä asioista pintaa syvemmältä. Miitissä hän kertoi menevänsä seuraavana päivänä haastattelemaan erästä aktiivista lolitaa, mutta harmitteli, että joutuu menemään yksin, koska on mielestään huono kuullunymmärryksessä. Vaikkei omakaan japanin kuullunymmärrykseni ole kaikkein parasta, tarjouduin mielelläni seuraksi. Niinpä sovimme tapaamisen tapaninpäiväksi keskelle Harajukun Takeshita Dooria.

Tapasin jännittyneen Klaudian sovitussa kohdassa puoleltapäivin, ja pian paikalle löysi myös haastateltava, Ai Akizuki. Hän ehdotti haastattelupaikaksi läheistä teepaikkaa, jonne suuntasimme mielihyvin. Tiesin Akizukista ennalta vain Klaudian lyhyesti kertomat faktat - että hän pitää esimerkiksi luentoja ja Youtube-kanavaa lolitasta ollen näin uraauurtava "lolitalähettiläs". Opin kuitenkin nopeasti lisää, sillä haastattelun alettua Akizuki kertoili itsestään ja mietteistään avoimesti ja pirteästi. Olin tullut haastatteluun Klaudian avustajana, mutta alusta lähtien keskustelu sukeutui kuitenkin vahvasti Klaudian ja Akizukin väliseksi - jäin lähes täysin sivustakatsojan (ja henkisen tuen) rooliin, kun Klaudialla ei ollutkaan juuri avuntarvetta kielen kanssa. Niinpä keskityin vain nauttimaan tästä mielenkiintoisesta haastattelusta, ainutlaatuisesta tilaisuudesta, johon en olisi vielä edellisen päivän aamuna mitenkään voinut kuvitella pääseväni.


Haastattelun sisältö oli hyvinkin monipuolinen. Ääninauhurin pyöriessä taustalla Klaudia esitti kysymyksiä niin lolitamuotiin, lolitan määrittelemiseen, japanilaisiin lolitoihin kuin Harajukun ja lolitan väliseen suhteeseen liittyen, ja Akizuki vastaili hymyillen. Näistä teemoista en kuitenkaan selosta tässä sen tarkemmin. "Virallisessa" haastatteluosuudessa kesti kai noin tunti, minkä jälkeen oli aikaa vapaamuotoisemmille kysymyksille. Tässä vaiheessa minäkin pääsin paremmin ääneen, sillä mieleeni oli tullut kysymys jos toinenkin.

Vapaa keskustelu meni nopeasti japanilaisen ja läntisemmän lolitakulttuurin (jota tässä edustivat Suomi ja Puola) vertailuksi. Kävi ilmi, että Suomessa ja Puolassa lolitan harrastajien tilanne on monilta osin hyvin samantapainen - tunnuimme Klaudian kanssa puhuvan kuin yhdestä suusta, ja toisen oli useimmiten helppo yhtyä toisen sanaan. Akizukille puolestaan monet mainitsemamme asiat tulivat yllätyksinä. Hän hämmästyi, kun kerroimme, että kotimaissamme lolitoja usein kasotaan oudosti ja heille sanotaan kaupungilla silloin tällöin outoja asioita, kuten kysellään polttareista ja naamiaisista, ja tietyissä tilanteissa koskemattomuuskaan ei ole itsestäänselvyys. Akizukin mukaan vastaavaa ei tapahdu ollenkaan Japanissa - hän ei kuulemma ole koskaan kohdannut juurikaan muuta kuin myönteistä "kawaiiksi" sanomista. Nostimme esiin myös lännessä esiintyvän ilmiön "elitistilolita", joka osoittautui Akizukille tuntemattomaksi. Selitettyämme merkityksen hän oli suorastaan tyrmistynyt, että jossain on moisia ihmisiä. Yhtä lailla hän piti pelottavana mainitsemiamme, usein pahansuopia "lolita-secretsejä", joille ei hänen mukaansa (ainakaan tiettävästi) ole vastinetta Japanissa. Mutta on lännessä jotain positiivistakin - Akizuki nimittäin ihasteli etenkin Suomen lolitojen yhteisöllisyyttä, sillä hänen mukaansa Japanissa tyylin harrastajat pitävät yhteyttä toisiinsa paljon pienimuotoisemmin.

Kokonaisuutena keskustelusta ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi, miten räikeä ero Japanin ja kyseisten länsimaiden lolitakulttuureissa on Japanin hyväksi. Akizuki totesikin, että toisin kuin Japanissa, lännessä lolitat varmasti tarvitsevat paljon rohkeutta. Kyseessä ovat toki vain yksittäisen japanilaislolitan kokemukset, mutta ottaen huomioon Akizukin lähes elämänpituisen lolitauran, niille sopinee antaa kohtuullisesti painoarvoa.

Myös Akizuki kirjoitti tuokiosta lyhyesti blogiinsa.

Klaudia, Akizuki ja pitkä minä

Asunani oli haastattelun teemaan sopivasti juuri Harajukusta (Closet Childistä) ostettu Atelier Pierrotin mekko.

tiistai 23. joulukuuta 2014

On Gender, Love and Christmas

Ei elämää Josoconin jälkeen? Niin voisi helposti ajatella, jos blogini päivitystaukoa pohtii. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Viime aikojen tapahtumat ovat vain soveltuneet paremmin vaihtoblogini puolelle. Tässä kuitenkin pieni tajunnanvirtamainen postaus muutamista pääosiin sukupuoleen liittyvistä aiheista.

Yliopistossa olen siis ollut "poikamoodissa". Jotain lohtua tuo se, että sekin moodi on muuttunut naisellisemmaksi - useimmiten minulla on päällä pinkki Superdry-huppari (tai Harajukusta ostetamani Minni Hiiri -huppari), ja ihan hiljattain ostin sellaisen mustan söpöhkön olkalaukun. Lookkini ei-naisellisemmat osuudet johtuvat mukavuussyistä - (miesten)farkut eivät purista ja kengätkin ovat käytännölliset pitkin kävelyihin (tosin söpömmän takin tarvitsisin). Pari päivää sitten yksi japanilainen mies piti minua eräässä tilanteessa selvästi naisena, vaikka olin edellä mainitussa lookissa ja ilman meikkiä. Tuollaiset tilanteet - joita on sattunut pari aiemminkin - ovat kyllä aina ehdoton päivän piristys. Kunnollakin tietysti olen toisinaan laittautunut (kuten aiemmissa postauksissa on näkynyt), mutta varjopuoliakin olen päässyt kokemaan: jokin Japanista ostetuissa meikinpoistoaineissa on tavallista enemmän ärsyttänyt silmiäni, ja nipin napin mahtuvat korkokengät ovat tehneet varpaistani muhennosta ja olleet mitä todennäköisimmin osasyynä eräänlaisen jalkasilsan syntyyn. Tämäntapaisista syistä "poikamoodi" on tullut kyseeseen useammin. (Vaikka poikamoodini onkin naisellisempi, niin jos vietän siinä liikaa aikaa, alan salakavalasti nähdä peilikuvassani yhä enemmän miehisyyttä ja "unohtaa" että pystyisin halutessani näyttämään kauniimmalta, minkä seurauksena ahdistun. Samaa ilmiötä on tietty Suomessakin, mutta täällä se on tainnut korostua, kun olen laittautunut tavallista harvemmin.)

Olen muuten miettinyt, mitenhän minun kävisi, jos yrittäisin ostaa elokuviin ladies' day -lippua. Tokiossa nimittäin tuntuu (ainakin lähes) joka elokuvateatterissa olevan käytäntö, että keskiviikkoisin naiset pääsevät elokuviin 1100 jenillä, kun normaalilippu on 1800 jeniä ja opiskelijalippu 1500 jeniä - melko suurikin alennus siis. Aluksi mietin, miksihän juuri naisia tällä tavoin kannustetaan käymään elokuvissa, mutta joku ehdotti, että sillä yritettäisiin houkutella kotirouvia teattereihin. Joka tapauksessa haluaisin muiden naisten tapaan hyödyntää tarjousta (koska Japanin leffavalikoima on minulle hyvinkin mieluinen, täysin eri planeetalta kuin Suomessa). Kysysiköhän lipunmyyjä/-tarkastaja henkilötodistustani ja eväisi minulta ladies day -lipun, vai tunnistavaisivatkohan he kysymättäkin minut naiseksi ulkonäköni perusteella? Kynnys ottaa selvää on iso, sillä mahdollisesta kieltävästä vastauksesta aiheutuva syrjinnän tunne olisi pistävä.

Samaa estetyksi tulemista olen pelännyt lesbobaarien suhteen. Shinjukussahan on kuuluisa homo- ja lesbobaarialue, jossa on muutamia (Internetin perusteella) hyviä lesbobaareja. Koska tyttöystävän löytyminen Suomesta on osoittautunut aika lailla mahdottomaksi, olen ajatellut, että minun kannattaisi täällä olla aktiivinen asian suhteen - ja mikäpä olisikaan parempi paikka tavata (trans)naisista kiinnostuneita naisia kuin lesbobaarit. Ne vain ovat kaikki Women Only. Jo lokakuussa kävin kyseisellä alueella vakaana tarkoituksenani mennä johonkin niistä, mutta kun Japanissa matkalla ollut naispuolinen kaverini joutuikin yllättäen perumaan tulemisensa, jäin yksin, enkä enää uskaltanutkaan yrittää sisäänpääsyä peläten tulevani torjutuksi esimerkiksi ääneni perusteella. Sen koommin en ole kyseiselle alueelle mennyt, koska en uskalla mennä yksin, eikä ole minulla täällä ketään naispuolista kaveria, joka voisi tai haluaisi tulla kanssani.

Seurustelu- ja rakkausaiheeseen liittyen täytyy toki velä kommentoida erästä Suomessa vähän aikaa sitten hyväksyttyä lakiuudistusta, johon liittyen olen seurannut tiiviisti uutisia täältä Japanistakin käsin. Upea juttu niin monille suomalaisille, olen iloinen heidän kaikkien puolestaan. Sukupuolineutraali avioliittolaki saattaa joskus liittyä keskeisesti omaankin elämääni: mikäli saisin jossain vaiheessa muutettua virallisen sukupuoleni naiseksi, pystyisin myös menemään naimisiin naisen kanssa, mikä olisi tavattoman mahtavaa. Käytännössä olen kuitenkin ollut paljon kyynisemmällä kannalla. Kaikkialla hoetaan, että "rakkaus voitti" yms., mutta uskokaa tai älkää, itselleni koko rakkaus (perheenjäsenten välistä rakkautta lukuun ottamatta) on ilmiönä edelleen yksi suuri mysteeri. En käsitä, miten ihmiset pystyvät rakastumaan toisiinsa, ja minun on hyvin vaikea kuvitella, että itse joskus kokisin aitoa rakkautta, vaikka se suurimpia unelmiani onkin. Niinpä olen loppujen lopuksi aika skeptinen sen suhteen, että laista kuitenkaan käytännössä olisi minulle henkilökohtaisesti mitään hyötyä.

Asuntolan joulukuusi

Jouluaattokin on huomenna, ja yksinäisyyden tunteeni - vaihtarikavereista huolimatta - vain korostuu. Joulu on nimittäin Japanissa länsimaisen perhejuhlan sijaan parien ja rakastavaisten juhla, jolloin ravintolat täyttyvät heistä. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin yrittää unohtaa yksinäisyys joulukakkua syöden ja Joulupukin kuumaa linjaa katsoen. Sen erikoisempaa tekemistä en taida keksiä. Joulupäivänä olisi kuitenkin Harajukun eräässä pannukakkupaikassa ulkomaalaisten lolitojen järjestämä lolitamiitti, joka on ilmeisesti kaikille avoin. Se voisi olla mukava kokemus, jos vain tarkenen mennä sinne täältä ostamissani lolitavaatteissa. Tällä hetkellä olen aika 50-50 osallistumiseni suhteen.

Ostin muuten tällä viikolla jo viidennen (brändi)lolitamekkoni täältä. Vasta yksi, eli Josoconissa käyttämäni Mary Magdalene -mekko, on päässyt näytille blogissa, joten teillä on vielä paljon nähtävää ^___^! Ja tuskin mekkojen osto tähän edes loppuu. Vuonna 2015 ei siis varmaankaan tule olemaan sitä ongelmaa, ettei olisi mitään, mitä laittaa päälle esimerkiksi coneihin.

Mutta nyt on aika toivottaa riemuisaa ja rentouttavaa joulua kaikille teille ihanille lukijoilleni <3!